Suomessa on vuosikymmeniä käytetty ammatillisen peruskouluksen ohella oppisopimusta, jossa oppilas oppii ammatin työtä tekemällä. Sitä nimitetään ”tekemällä oppimiseksi”. Euroopassa on useita maita, jotka ovat pitkään käyttäneet tällaista ammatikoulutusmuotoa, kuten Isossa-Britanniassa.
Hyvä oppisopimus varmistaa opiskelijan oikeudet
Suomessa on käytäntönä, että opiskelija itse hankkii oppisopimuspaikan. Hänen on täytynyt ensin suorittaa vähintään peruskoulun oppimäärä, jotta voi hakea oppisopimuspaikkaa. Jos hän on päättänyt hankkia vaikka automekaanikon oppisopimuspaikan, kannattaa opiskelijan ensin tiedustella kotipaikkakuntansa autokorjaamoilta, jos sieltä löytyisi oppisopimuspaikka, työpaikkaohjaaja ja näytön vastaanottaja. Jos vastaus on myönteinen, ottaa hän yhteyttä paikalliseen oppisopimustoimistoon ja solmii sen sekä oppisopimustyöpaikan kanssa oppisopimuksen. Oppisopimus on purettavissa, jos opiskelija ei noudata sovittuja toimintaohjeita, kuten jättää tulematta sovittuina työaikoina työpaikalleen tai ei lainkaan seuraa työpaikkakouluttajan ohjeita. Oppisopimus velvoittaa oppisopimustyönantajaa antamaan säädettyä opetusta työpaikalla ja valvomaan opiskelijan edistymistä. Hän myös sallii opiskelijan käydä ammattiopistossa teoriajaksoilla ilman, että oppisopimus purkautuu. Työnantaja ei myöskään saa korvata oppisopimuksen tehneellä oppilaalla oikeaa työntekijää. Työnantaja on velvoitettu maksamaan oppisopimuspalkaa, joka on ensimmäisenä vuonna noin puolet TES:n palkasta, sitten se asteittain nousee ja on kolmannen hyväksytyn työvuoden jälkeen TES:n mukainen, jos teoriaopinnot sekä näytöt ovat läpäistyt hyväksyttävästi.
Oppilaitoksen opettaja käy tarkistamassa oppisopimustyöpaikan olosuhteet, että ne ovat opiskelijalle asianmukaiset, kuten työvaatekaappi, taukotilat sekä asianmukaiset työvälineet työpaikalla. Työnantaja antaa opiskelijalle käyttöön työvaatteet ja työvälineet, eli opiskelijan ei tarvitse niitä ostaa erikseen, ellei halua. Monet yritykset antavat verkkosivuillaan kuten 21.com tiedotteen opiskelija-alennuksella tehtävästä työstä. Samalla opiskelija saa käytännön tuntuman yritystoiminnan asiakaspalveluun. Asiakas voi suoraan varata halvemmalla tehtävään palveluun, jonka opiskelija suorittaa. Monissa parturi-kampaamoissa ja kauneushoitoloissa on käytössä tällainen tapa. Myös oppiminen työtä tekemällä soveltuu sellaisille opiskelijoille hyvin, jotka eivät ole teoreetikkoja, vaan tykkäävät käsillä tekemisestä. Heitä nimitetään kinesteettisiksi oppijoiksi.
Oppisopimus on hyvä väylä sellaisille opiskelijoille, jotka esimerkiksi jatkavat perheyritystä, olipa se autokorjaamo, atk-huoltoliike, hautaustoimisto, kukkakauppa tai maatila. Kun opiskelija saa positiivista palautetta töistään ja mahdollisesta sijoittumisestaan kilpailuissa, tulee hänestä varmimmin työllistynyt tulevaisuudessa kohtuupalkalla.